Ulkonäkö ja sukeltaminen

Ulkonäkö on aihe, josta kirjoittaminen mietityttää. Tarvitseeko sitä edes mitään sanoa, kun sehän on jokaisen ihmisen oma asia. Halusimme tai emme, ainakin me naiset vietämme elämämme aikana paljonkin aikaa miettien erilaisia ulkonäköön liittyviä asioita. Itse viihdyn hyvin omissa nahoissani ja pidän useimmiten peilikuvastani, mutta ymmärrän kyllä hyvin  niitä ulkoisia paineita tai sisäsyntyisiä odotuksia siitä, miltä haluaisi näyttää, pitäisi näyttää tai miltä ei saisi näyttää. Meikkaamiseen, pukeutumiseen ja hiuksiin tuntuu olevan kauhean vahvoja kantoja, vartalosta puhumattakaan. Yhden mielestä luomu on ainoa kunnollisen naisen merkki ja itsensä maalaaminen on turhamaista ja tyhmää. Toinen taas nauttii itsensä laittamisesta, eikä varmaan toivo itseään siitä tuomittavan. Kolmas haluaisi yhtä, mutta miellyttääkseen muita tekee jotain muuta. Eikä tämä ole vain naisten juttu, miehilläkin on nykymaailmassa enenevässä määrin erilaisia ulkonäköön liittyviä ajatuksia ja tunteita. Minusta on henkilökohtaisesti aika lailla sama, mitä kukakin ulkonäkönsä suhteen tekee, kunhan ei lähde tuomitsemaan muita. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

No miten sitten ulkonäkö ja sukeltaminen? Liittyykö tähän harrastukseen jotain ulkonäköseikkoja, jotka pitäisi ottaa huomioon tai olenko kokenut jotain ulkonäköpaineita sukeltaessani? Onko sukeltaminen vain nuorten, timmien ja ruskettuneiden ihmisten harrastus? Heh, no ei missään nimessä! :) Yleinen vitsi on, että sukeltamisen kolmas tärkeä ”sääntö” koko ajan hengittämisen ja itsensä pinnalla kelluvaksi tekemisen lisäksi on ”näytä hyvältä märkäpuvussa”. Tähän sisältyy tietysti se paradoksi, että kukaan ei näytä hyvältä märkäpuvussa, tai ei ainakaan ole parhaimmillaan. Se vaan on fakta. :) Siksi sukeltaminen onkin oikeastaan aika vapauttavaa. Kaikki sukellusryhmässä ovat jokaista vartalon muhkuraa hyväilevissä kokovartalokondomeissa, maskit puristavat posket pulleiksi ja merivesi takuttaa hiukset (sikäli kun niitä on) tönköiksi. Wow, mitä porukkaa!

Saattaakin olla aika vapauttavaa, että siellä sitä vaan mennään, puetaan ja riisutaan näitä helpommin tai vaikeammin päälle mahtuvia märkkäreitä, välillä ahtaissakin oloissa pylly toisen olkapäähän osuen ja märkäpukua selluliitin tai pömppömahan päälle kiskoen. Eikä ketään oikeastaan kiinnosta, punoittavatko poskesi, mihin ilmansuuntaan hiuksesi osoittavat. Mukana on nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja, miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia, usein monta eri kansallisuutta ja ulkonäköä. Kaikki kedon kukat. Toisten ulkonäköä ei oikeastaan koskaan kommentoida, ainakaan en ole mitään negatiivisia kommentteja ikinä kuullut kenestäkään sukellusmatkoillani. Siihen sentään kiinnitetään huomiota, onko joku polttanut nahkansa kuumassa auringossa.

Pari käytännön ulkonäkövinkkiä kuitenkin. Ensinnäkin pitkät hiukset sukeltaessa. Niitä ei voi minun kokemukseni pitää auki. Menevät merivedessä tolkuttomaan takkuun ja pahimmillaan myös sotkeentuvat maskin remmiin ja ties minne. Paras keino pitää pitkät hiukset kuosissa on letittää ne. Mieluiten ranskalaisella letillä, koska se pysyy hyvin kiinni ja sitoo matkan varrelta hiukan lyhyemmätkin hiukset mukaan. Letti kannattaa myös solmia tosi tiukalle, koska vesi löysyttää hiuslenkkejä. Eli yksi ylimääräinen kieppi siihen lenkkiin. Puolipitkillä hiuksilla toimii hyvin jo ihan otsalta molemmin reunoin letitettävät pienemmät ranskalaiset letit, jotka voi sitten yhdistää taakse yhdeksi isoksi. Joskus tulee hienoakin jälkeä, toisinaan sitten taas tällaista, kun kiireellä peiliin katsomatta hutaisee vaan hiukset kiinni.

Letit kannattaa avata vasta päivän viimeisen sukelluksen jälkeen. Ja huuhdella sitten heti samantien hiukset makealla vedellä, jos sitä on saatavilla. Muuten suola ja takut. Samasta syystä hiukset kannattaa harjata heti silloin kosteina. Pidä siis hiusharjaa mukanasi sukellusretkillä.

Jos viettää pidemmän sukellusloman ja haluaa pitää sen ajan sileät sääret, suosittelen sokerointia ennen matkaa. Ei tarvitse olla höyläilemässä pitkin matkaa. Tai sitten voi vaan antaa karvojen rehottaa vapaasti.

Sukeltaessa ei juuri meikkailla, mutta voi toki halutessaan käyttää jotain vedenpitäviä ripsareita. Itse en ole sellaisia kokeillut, mutta muutaman kerran minulla on ollut ripsenpidennykset, jotka kestävät kyllä hyvin läpi parinkin viikon matkan ja vedessä lutraamisen. Sitten voi kuvitella nousevansa merestä räpsyripsin, hiuksia heilauttaen kuin ihana merenneito ikään. As if. Mutta onhan ne ripset nyt vaan niin ihanat noin muutenkin. :)

Aurinkorasvaa kannattaa trooppisilla ja aurinkoisilla merillä käyttää runsaasti. Ongelma sukeltamisen kannalta ainakin itselläni on se, että ennen sukelluksia en voi laittaa sitä naamaani. Ihoni on jo valmiiksi hyvin rasvainen ja aurinkorasvan lisääminen siihen aiheuttaa sellaisen luiston sukellusmaskin tiivisteen alle, ettei se pysy paikallaan hetkeäkään, vaan vuotaa kuin seula. Voin sanoa, että vuotava maski pilaa kyllä koko sukelluskokemuksen. Siksi ratkaisuni on pitää kasvot pois suorasta auringonvalosta siihen asti, kun päivän viimeinen sukellus on ohi. Sitten voi rasvailla tai käyttää aurinkosuojakertoimellista puuteria paluumatkalla. En tosin muutenkaan ole kova auringonottaja etenkään keskipäivän ja iltapäivän auringossa. Tykkään mukavasta lämmöstä varjossa.

Mikä sukeltajatyyppi olisit? - Tee testi!

Meitä sukeltajia on moneen lähtöön. Oletko ikinä ajatellut, kuka sukeltamisen lukuisista arkkityypeistä olisit? Tee testi ja kokeile!

1. Mihin lähdet sukeltamaan?
a) Liveaboard-safarille Malediiveille, jotta pääset sukeltamaan mahdollisimman paljon yhden matkan aikana.
b) Luolaan, jossa pääset kokeilemaan uutta erikoistaskulamppuasi.
c) Lajimäärältään tunnettuun kansallispuistoon, jota ihminen ei ole vielä pilannut.
d) Upeista värikontrasteistaan tunnetulle laiturirakennelmalle.
e) Sinne minne hotellin naapurissa oleva sukellusfirma myy retken huomenna.

2. Mitä pakkaat mukaan?
a) Välineesi, paksun lokikirjasi ja matkamuistopaitoja aikaisemmilta sukellusmatkoilta. Sekä paljon rahaa.
b) Kolme eri teknisillä ominaisuuksilla varustettua märkäpukua, maski vahvuuksilla ja ilman, kaksi tietokonetta sekä tosi käteviä solkia, joilla voi kiinnittää asioita.
c) Kalakirjan, korallikirjan, kasvikirjan ja batiikkivärjättyjä puuvillavaatteita iltapäiväksi.
d) Uuden kamerasi, vedenalaisen kotelon, videokameran, lamput, tiivisteitä, varatiivisteitä, laturit jne. Ja jotain vaatteitakin ehkä.
e) Normaalit lomavaatteet: T-paita, shortsit ja flipflopit. Muistat ottaa mukaan myös sukelluskorttisi, jotta voit todistaa olevasi sukeltaja.

3. Laivalla sukellusten välissä

a) Juttelet muiden sukeltajien kanssa siitä, missä kaikkialla he ovat sukeltaneet, missä itse olet käynyt ja mihin kukin aikoo suunnata seuraavaksi.
b) Käyt hiplaamassa muiden sukeltajien välineitä ja tavaroita, kysyt niiden merkkejä ja arvioita siitä, ovatko ne hyviä vai eivät.
c) Tutkit nilviäiskirjaasti tehdäksesi tarkan lajinmäärityksen sille edellisellä sukelluksella nähdylle vihreä-oranssille mönkijälle.
d) Asetat huolellisesti kamerasi makean veden ämpäriin ja toivot, ettei kukaan kolhi sinun kalliita laitteitasi omilla halpisvehkeillään.
e) Katselet maisemia ja nautit auringosta. Syöt ja juot myös hyvin. Paluumatkalla otat oluen.

4. Muut eivät pidä sinusta, koska

a) he ovat kateellisia kaikista niistä sukelluskohteista, joissa olet käynyt ja siitä, mitä kaikkea olet nähnyt.
b) he eivät jaksa kuunnella vertailuasi siitä, onko Mareksen vai Aqualungin puku parempi, jos sukeltaa alle 35 metrin syvyydessä hiukan normaalia lämpimämmässä vedessä, mutta virtauksen ollessa kuitenkin voimakas.
c) paasaat sukellusten välissä merten saastumisesta ja syyllistät passiivis-aggressiivisesti muita siitä, jos merivessaan tipahtaakin jotain sinne kuulumatonta.
d) he joutuvat aina odottamaan sinua sukelluksella, kun unohdut ottamaan täydellistä kuvaa kallionkolossa piilossa olevasta mureenasta.
e) ei voi olla ihan varma, muistatko kaikki käsimerkit oikein.

5. Muut rakastavat sinua, koska

a) sinulla on huikeimmat tarinat siitä, miten kerran näit 50 mantaa eli paholaisrauskua lilluessasi niiden puhdistusaseman viereisessä kallionkolossa. Herätät sisäisen maailmanympärysmatkailijan muissakin.
b) sinulta voi aina lainata varamaskia, oikeanlaista taskulamppua tai vedenpitävää pussukkaa tavaroille. Kaikkeen hyvin varustautuneena luot turvallista tunnelmaa ympärillesi.
c) hihkut sukelluksen jälkeen riemusta, kun vihdoin näit polycarpa auratan. Ilosi on sydämellistä ja vilpitöntä!
d) lähetät matkan jälkeen kaikille upeita valokuvia ja videoita yhteisistä kokemuksistanne. Yhteiset muistonne jäävät ikuisesti elämään.
e) luot ympärillesi rennon ja hauskan fiiliksen. Kerrot hauskoja juttuja sukeltamisen ulkopuolisesta elämästä, kuten tv-ohjelmista, golfista tai mökkeilystä. Osaat keskustella ns. normaalien ihmisten normaaleista asioista.

6. Kotona

a) suunnittelet seuraavaa sukellusmatkaa
b) täytät kotisi uusimmalla ja ominaisuuksiltaan parhaimmalla kodintekniikalla.
c) kierrätät kaikki kotitaloutesi jätteet ja lahjoitat rahaa saimaannorppien suojeluun.
d) otat lähikuvia puolukanvarvuista ja ikuistat utuista järvimaisemaa aamuruskon hetkellä.
e) käyt töissä, nautit ajasta perheesi ja ystäviesi kanssa ja harrastat monia eri asioita.

7. Lautaseltasi löytyy

a) eksoottisia makuja, wokkeja, nuudeleita, mausteseoksia ja yrttejä, joilla voit palauttaa mieliin ihania matkamuistoja edelliseltä reissultasi.
b) ruokaa, jonka ravintoarvot on tarkasti punnittu: sopiva määrä proteiineja, hiilareita, hivenaineita, vitamiineja hyviä ja huonoja rasvoja. Maulla ei niin väliä, voihan sitä pahviakin syödä.
c) vegaanista ruokaa tai jos oikein villi olet, niin joskus maitotuotteita ja muniakin. Viiniä tietysti myös.
d) kauniisti aseteltu annos, joka ehtii kuitenkin jäähtyä sillä aikaa, kun otat siitä kuvia someen.
e) makaronilaatikkoa, ketsuppia ja porkkanaraastetta. Enemmän on parempi.

8. Jos voittaisit lotossa

a) jättäisit nykyisen työsi, muuttaisit tropiikkiin ja perustaisit oman sukelluskeskuksen.
b) perustaisit uuden yrityksen, joka tähtäisi lämpötiloihin reagoivien tasapainotusliivien tuotekehitykseen.
c) lahjoittaisit rahat merten ja eläinten suojeluun.
d) ostaisit entisten lisäksi vielä pari uutta videokameraa, pienen ja ison still-kameran, sekä tietokoneellesi ammattilaisten suositteleman uusimman kuvankäsittelyohjalman. Palkkaisit itsellesi myös yksityisopettajan neuvomaan, miten niitä käytetään.
e) maksaisit asuntolainan pois, ostaisit uuden auton ja kiertäisit vähän mualimoo.

.

.

.

.

Eniten A-vastauksia:
Olet hurahtanut! Sukelluskärpänen puri kerralla ja kovaa. Peruskurssin jälkeen olet käyttänyt kaikki lomasi ja rahasi sukeltamiseen. Kaikki mikä tulee se myös menee. Sinulle on parissa vuodessa kertynyt huima määrä merkintöjä lokikirjaan ja kokemuksia ja sukelluskavereita löytyy ympäri maailman. Olet kiertänyt Suuren valliriutan, Chuuk-laguunin, Raja Ampatin ja Meksikon cenotet. Et enää käy muunlaisilla ulkomaanmatkoilla. Museot, shoppailu, biitsit tai laskettelurinteet eivät kiinnosta. Perheesi, ystäväsi ja työkaverisi ovat joko kyllästyneitä kuulemaan ainaisista sukellusmatkoistasi tai kysyvät heti edellisen matkan jälkeen, että mihinkä ja koska lähdet seuraavaksi? Puolisosi kannattaisi olla joko sukeltaja itsekin tai sitten muutoin hyvin omatoiminen lomailija. Tulevaisuudessa siintänee sukellusammattilaisen ura.

Eniten B-vastauksia:
Olet tekniikkasukeltaja ja välinehifistelijä! Heti OWD-kurssin jälkeen suuntasit sukelluskauppaan ja hankit kerralla kaikki vermeet viimeisen päälle. Sinulla on monen eri paksuista märkäpukua, on skin-pukua tai pelkkää puseroa. Regut, tasapainotusliivit, maskit ja räpylät täytyy olla omat ja mieluiten mittatilaustyönä tehdyt. Tavallisen liivin lisäksi sinulla on wing-liivi ja rebekin on jo tuttu väline. Lamppuja tarvitsee tietysti monenlaisia, eri ominaisuuksilla eri tilanteisiin. Sukellustietokoneesi on viimeistä mallia sisältäen kaiken kompassista langattomaan ilmaintegrointiin. Nautit aidosti välineiden teknisten ominaisuuksien tarkkailusta ja niiden tuomista eduista pinnan alla. Sydämesi sykähtää ilosta, kun posti tuo netistä tilaamasi uuden kamerantiivisteen. Siviiliammatiltasi olet tietysti insinööri.

Eniten C-vastauksia:
Olet merihippi! Kasvoit katsoen David Attenboroughin dokumentteja ja tiedät kaiken valtamerten tilasta. Tunnet mangroveviidakon ekosysteemin ja tiedät, mikä uhkaa koralliriuttoja, jos ilmastonmuutos etenee. Sinusta on ihan normaalia maata tunti hiljaa paikallaan matalassa hiekkavedessä katsomassa mandariinikalojen parittelua.Pidät ystävillesi pyytämättä ja yllättäen esitelmiä siitä, kuinka lehmät tappavat enemmän ihmisiä kuin hait ja kuinka pitää boikotoda ravintoloita, jotka myyvät haineväkeittoa. Tunnistat niin kalat, korallit, kasvit kuin nilviäiset tuosta vaan. Puhut niistä vain niiden latinalaisilla nimillä. Podet huonoa omaatuntoa sukellusmatkojei edellyttämästä lentomatkustamisesta, mutta kompensoit syyllisyyttäsi lahjoittamalla rahaa hyviin kohteisiin. Salaa haaveilet olevasi meribiologi, mutta päädyt kuitenkin tekemään tavallista toimistotyötä, katsomaan kalavideoita youtubesta, värjäämään hiuksesi hennalla ja äänestämään vihreitä.

Eniten D-vastauksia:
Olet vedenalainen kuvaaja. Ostit ensin pienen GoPron ja huomaamattasi annoit pirulle pikkusormen. Seuraavaksi löysit itsesi vertailemassa kameroiden ominaisuuksia netissä yökaudet. Teet exceleitä niistä ja pisteytät. Lopulta tilaat Amerikasta asti uusimmat mallit. Pinnan alla tilanteen ikuistaminen kameralle tai videolle on tärkeämpää kuin läsnäolo ja kokemus. Ja eihän siellä pelkkä kamera ei riitä, kuvaat myös huikeita videoita ja sinulla on isot valonheittimet mukana. Pidät niistä hellempää huolta kuin lapsistasi. Jumitat pinnan alla koko muuta sukellusryhmää, kun jäät joka kotilon kohdalle etsimään täydellistä kuvakulmaa, oikeaa valoa ja sopivia kameran säätöjä. Koska jos sinulla on ammattilaisvehkeet, olet lähes puoliammattailainen itsekin, eikö? Editoimistasi kuvista voisi pitää näyttelyn, niin kauniita ne ovat. Ihmettelet vaan, kun vieraat alkavat tehdä illanistujaisista lähtöä jo siinä vaiheessa, kun sinä vasta pääsit kalavideoiden näyttämisen vauhtiin.


Eniten E-vastauksia:
Olet Pekka Perussukeltaja. Sukeltaminen on sinusta kivaa ja sukeltaessa tapaa kivoja tyyppejä. Hyvään lomaan kuuluu kuitenkin myös muuta. Edellinen sukelluksesi oli kaksi vuotta sitten tehty päiväreissu ja joudutkin siksi ennen joka sukellusta hiukan kertailemaan asioita. Se voi hiukan jännittää, mutta pinnan alla rentoudut ja sukellusmuisti palailee jälleen. Menet iloisesti ryhmän mukana, etkä valita kohteista tai virtauksista. Käytät tyytyväisenä sukellusfirman vuokravälineitä, eikä sinua haittaa, kuinka moni muu on muhinut samassa märkäpuvussasi. Muiden kertoessa viime kuun matkastaan Raja Ampatiin, sinä muistelet toissaviikon Tappara-Ilves -matsia.
Elämääsi mahtuu muitakin asioita kuin sukeltaminen. Onneksi olkoon!

Open Water Diver -kurssi, eli sukelluksen peruskurssi, osa 2

Kun ensimmäinenOWD-kurssipäivä oli kääntymässä loppuaan kohti, huokaisin helpotuksesta. Saisin levätä pitkän päivän päätteeksi. Kattia kanssa! Kävi ilmi, että kurssiin kuuluu teoriaopetuksen ja harjoitusten lisäksi iso määrä itseopiskelua. Saimme oppikirjat ja ensimmäisen illan (ja yön) läksyksi noin parin sadan sivun pätkän luettava. Ihan helppoja juttuja ne eivät olleetkaan: sukellusvälineitä, tekniikkaa, turvallisuutta, fysiologiaa, jopa fysiikan lakeja paineen ja tiheyden muutoksista veteen sukellettaessa. Mistään läpihuutojutuista ei siis ollut kysymys.

Kun muu seurue suuntasi illalla syömään ja viettämään hauskaa iltaa, vääntäydyin itse väsymyksestä tuupertuneena hotellin alaravintolaan pizzalle. Oppikirja mukanani. En ole koskaan koulu- tai opiskeluaikoina ollut mikään viimeisen illan himopänttääjä, vaan jaksottanut aina lukemiseni ja opiskeluni tasaisesti pidemmälle ajalle. En tykkää viime hetken paineesta, se ei purista minusta parhainta mahdollista lopputulosta ulos. Nyt oli kuitenkin pakko joko lukea tai itkeä ja lukea. Tunnustan, että väsymyksen kyynel saattoi vilahtaa silmäkulmassa. Tunnollisesti kuitenkin pänttäsin ja pänttäsin, nukkumaanmenoon asti. Olin ihan poikki. Jos joku olisi siinä kohtaa kysynyt, että haluatko jättää kurssin kesken, olisin sanonut kyllä. Onneksi kukaan ei kysynyt.

Niin ja näin nukutun yön sekä erinäisten todellisten tai kuviteltujen nuhasuggerointien jälkeen heräsin toisen kurssipäivän aamuun. Muutkin kurssilaiset olivat opiskelleet koko illan, mutta jotenkin jäi vaikutelma, että ehkä he eivät olleet stressanneet ihan niin paljon kuin minä, tunnollinen tyttö. Teoriatuntien ja harjoitusten välissä juttelin kahden kesken kouluttajan kanssa ja kerroin, miten väsynyt ja heikko olo minulla oli ensimmäisen päivän iltapäivänä ollut. Hän kertoi rauhallisesti, että se on ihan ymmärrettävää. Kun tulee paljon uutta asiaa, tilanne on uusi ja jännittävä, keskittyy kovasti ja lounaalla hiukan päästää itsensä rentoutumaan, niin on ihan luonnollista, että ei jaksa koko päivää täysiä. Hän neuvoi juomaan paljon vettä ja ottamaan vaan rauhallisesti. Hänen mielestään pärjäsin hyvin, tilanteessani ei ollut mitään epänormaalia. Se keskustelu rauhoitti minut. Siinä kohtaa tiesin, että tulen selviämään tästä kurssista. Onneksi hänkään ei kysynyt, jätänkö kurssin kesken. ;)

Toinen ja kolmas päivä etenenivät, teimme monenlaisia harjoituksia, katsoimme opetusvideoita ja todistimme uimataitomme uimalla kurssiin vaadittavat määrät laivan ympäri. Sitten koitti hetki, jota olin jännittänyt ensimmäisen päivän maskin poisottamisharjoitusten jälkeen. Olimme muutaman metrin syvyydessä veden alla ja meidän tuli täyttää maski vedellä ja tyhjentää se (kyllä, se on mahdollista!) vedestä. Sen jälkeen maski tuli ottaa kokonaan pois, sukeltaa hetki ilman, laittaa se takaisin ja tyhjentää vedestä. Mielenkiintoista oli, että pelkkä maskin täyttäminen ja tyhjentäminen ei tuntunut minusta vaikealta. Ehkä se tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt miettiä, hengitänkö suun vai nenän kautta. Mutta kokonaan pois ottaminen, hui! Miehet tekivät harjoitukset taas sujuvasti. Sitten oli minun vuoroni. Jännityksestä huolimatta kokosin itseni, otin maskin pois päästä, otin kouluttajaa käsivarresta kiinni ja sukelsin hetken aikaa ilmaan. Silmät kyllä kiinni, koska en uskaltanut avata niitä. Jotenkin onnistuin hengittämään koko sen ajan vain suun kautta, nenään ei mennyt yhtään vettä. Maski takaisin naamalle ja tyhjennys. Se oli tehty! Onnistuin ensimmäisellä kerralla! Muistan varmaan aina, kun kouluttaja sen jälkeen katsoi minua silmiin, otti minua molemmista käsistä kiinni ja taputti niitä kannustavasti kuin olisi sanonut, että ”hyvä, tiesin, että onnistut!” Kuulostaa pikkujutulta, mutta tuntui sillä hetkellä tärkeältä kannustukselta.

Mikään muu ei enää sen jälkeen tuntututkaan kurssilta yhtä vaikealta. Otimme varusteita pois sekä pinnalla että pinnan alla, kokeilimme kaverin oktosta hengittämistä, harjoittelimme erilaisia poikkeustilantesiin liittyviä nousuja ynnä muuta. Maskitemppujen jälkeen lastenleikkiä kaikki. Kurssin päätti virallinen kirjallinen loppukoe. Asioita oli kerrattu sen verran paljon ja tunnollisena tyttönä olin opiskellut myös toisen kurssipäivän illan (vaikkakin uskaltautunut myös ravintolaan syömään hyvin muiden kanssa). Koe meni läpi kaikilla meillä kolmella. Hurraa, olimme sukeltajia! Laivalla pidettiin iloinen seremonia, jossa kouluttajamme antoi meille väliaikaiset sukelluskortit muiden sukellus- ja snorklausretkeläisten antaessa aplodinsa. Oikea kortti tulisi aikanaan postissa kotiin.

Kurssin lopussa korostetaan, että ei kannata jättää sukellusharrastusta siinä kohtaa tauolle, vaan mennä mahdollisimman pian sukeltamaan lisää. Itse lähdin ensimmäisille hupisukelluksilleni heti kurssia seuraavana päivänä, Phi Phi -saarille. Kuten PADI:n oppikirjassa sanotaan:

Tapaa ihmisiä.

Näe maailmaa.

Tee juttuja.

Pinnan alla.