Open Water Diver -kurssi eli sukeltamisen peruskurssi, osa 1

Kun vihdoin pääsin kurssille, olin sekä innoissani että luonnollisesti myös hieman jännittynyt. Meitä oli kurssilla kolme oppilasta: yksi vanhempi mies, yksi nuorempi mies ja minä. Kouluttajana toimi kokenut mies, jonka opetustyyli sopi minulle erinomaisesti. Hän oli asiantunteva, selkeäsanainen, luotettavan ja itsevarman oloinen, kuunteleva ja huumorintajuinen, muttei missään nimessä mikään rennonletkeä pelleilijä. Kun itse jännitän, en kestä, jos joku tulee viereen lyömään hommat leikiksi.

Kurssi kesti kolme päivää ja se tehtiin kokonaan merellä. Usein allasharjoituksina tehtävät osuudet teimme Raya Yain saaren rantavesissä. Minusta se oli paljon kivempaa kuin ajatus uima-altaassa lutraamisesta. Oli kiva päästä todellisiin olosuhteisiin saman tien.

Tiesin, että kolmeen päivään tiivistetty peruskurssi tulisi olemaan tiukka puristus, mutta en onneksi ihan tajunnut kuinka tiukka. Olisi voinut jäädä tekemättä. Saimme teoriaoppitunteja parin tunnin laivamatkalla saarelle ja takaisin. Sukellusvarusteet puettiin päälle heti ensimmäisenä päivänä ja kuivaharjoittelimme niiden käyttöä laivalla.

Ensimmäisiä vesiharjoituksia varten kahlasimme Raya Yain saaren rantaan. Kaikki sujui hyvin, kunnes tuli hetki, jolloin piti laittaa pää veteen ilman maskia. Seisoimme ehkä noin vyötärön syvyydessä vedessä, jalat tukevasti pohjassa. Tasapainotusliivi päällä, ilmatankki auki ja regu suuhun. Kurssilla täytyy harjoitella sitä, miltä tuntuu olla vedessä ilman maskia, koska sukeltaessa voi tulla eteen tilanne, jossa joku vahingossa tönäisee maskisi pois paikoiltaan tai kokonaan pois. Voisi luulla, että se on helppoa, kun niinhän normaalilla uintireissullakin ollessa tehdään. Aivan. Erona on kuitenkin se, että sukeltaessa tulee hengittää suun kautta koko ajan. Se on laitesukeltamisen tärkein sääntö. Hengitä koko ajan ja toisin päin sanottuna älä koskaan pidätä hengitystäsi. Hengittämistä suun kautta tuli siis jatkaa normaalisti, kun nenä oli samalla paljaana vedessä ja sen kautta taas ei pitänyt vetää mitään (eli vettä) sisään.

Helpommin sanottu kuin tehty. Painoimme päät veteen ilman maskia ja kaksi muuta kurssilaista jatkoi hengittelyä suun kautta kaikessa rauhassa ongelmitta. Minulla meni heti vettä nenään. Nostin pään hermostuneena vedestä ja yritin uudelleen. Taas vettä nenässä. Kokeilin tehtävää monta kertaa peräkkäin, joka kerta vettä nenässä. Silmiäkin merivesi jo ärsytti. Alkoi jännittää ja myös nolottaa, kun muut suorituivat tästä hommasta helposti ja minä en. Kokenut kouluttaja otti tilanteen kuitenkin haltuunsa, rauhoitteli minua ja kertoi, että tämä on yksi peruskurssin kurjimmista tempuista. Ei ollut mitään kiirettä, voisimme harjoitella sitä miten kauan tahansa, miehet kyllä odottaisivat. Rauhoituin, yritin keskittyä ja jotenkin vanhana kuorolaulajana onnistuin kuin onnistuinkin ohjaamaan hengityksen vain suun kautta kulkevaksi. Ehkä tein kitalaen avulla jonkun tempun nenäontelolle tai ehkä muuten vaan suoriduin, mutta onnistuin silti. Huh!

Sen jälkeen oli ensimmäisen päivän mukavampi osuus. Laitoimme maskit takaisin päähän ja lähdimme ensimmäiselle oikealle sukelluksellemme. Rantavedessä, saaren reunan koralleja seuraillen sukelsimme yhteensä 35 minuuttia, syvyyttä oli enimmillään kuusi metriä. Se oli todella kivaa! Näimme värikkäitä kaloja, mureenan ja veden liikkeiden mukana liehuvia koralleja. Olin innoissani! Tätä varten halusin opetella sukeltamaan.

Teoriatunnit jatkuivat laivalla nautitun lounaan jälkeen. Sitten menimme uudestaan veteen. Täytimme tasapainotusliivit ilmalla ja polskimme laivalta sopivaan syvyyteen. Meri aaltoili hieman ja jouduin räpylöistä huolimatta tekemään töitä pysyäkseni miesten matkassa. Sopivaan kohtaan päästyämme kouluttaja kertoi meille, mitä harjoituksia tulisimme seuraavaksi pinnan alla tekemään. Yritin kovasti painaa mieleeni, mitä kaikkea tuleman piti. Keskittyminen alkoi kuitenkin tiukan aamupäivän ja rentouttavan lounastauon jälkeen herpaantua. Vatsassakin taisi kiertää. Laskeuduimme muutaman metrin syvyyteen juuri läpkäytyjä harjoituksia varten. Olin siinä ihan rauhallisena ja katselin, että jotain se kouluttaja nyt häslää noiden kahden muun kanssa ja mietin, onkohan niillä jotain ongelmia. Odottelin ja hengittelin. Sitten kouluttaja tuli minun luokseni ja ajattelin, että mitähän nyt. Jotain hän siinä tuntui vieressäni tekevän. Hengittelin rauhassa, kunnes yhtäkkiä ilmaa ei tullutkaan enää suuhuni! Säikähdin ja selkäydinreaktiona osoitin kädellä kaulaani, että mitään ei tapahdu ja tukehdun! Minkä jälkeen kouluttaja ystävällisesti avasi jälleen ilmapulloni. Olin unohtanut, että tämä oli yksi kurssin harjoituksista, josta hän oli juuri hetkeä aikaisemmin pinnalla kertonut: miltä se oikeasti tuntuu, kun ilma loppuu. Hän oli kertonut sulkevansa vuorollaan meidän jokaisen pullon, jolloin meidän tuli näyttää ”ilma loppu” -käsimerkkiä, eli juurikin vetää kädellä kurkun yli, kuten olin intuitiivisesti tehnyt. Sitten hän avaisi taas pullon. Keskittymiskyky todellakin oli herpaantumassa. Harjoittelun jälkeen sukeltelimme vielä lisää.

Päivä oli pitkä ja ilta jatkui vielä rankempana. Siitä lisää ensi kerralla. 

Pääsenkö sukelluskurssille?

Varsinainen sukellusharrastus aloitetaan tietysti sukelluksen peruskurssilta, eli PADI-järjestelmässä Open Water Diver -kurssilta. Kuten aiemmin olen kertonut, kiinnostus sukellusharrastukseen oli virinnyt jo parina vuotena ennen peruskurssia.Oman OWD:ni suoritin lopultaThaimaan Phuketissa, Raya Diversilla, tammi-helmikuun vaihteessa 2012. Sinne pääsy ei kuitenkaan ollut ihan helppoa.

Lomailimme Thaimaan loman ensimmäisen viikon Koh Lantan ihanalla ja rauhallisella saarella. Alkuperäinen ajatus oli tehdä kurssi jo siellä, tai ainakin aloittaa se Lantalla. Koska sukeltamaan ei pääse, ellei läpäise pitkää listaa terveyteen liittyviä kysymyksiä, jouduin käymään Lantalla lääkärissä.

Ongelmani oli puolitoistavuotta aikaisemmin loukkaamani ukkovarpaan nivel. Olin Suomessa uimarannalla kahlannut sameaan veteen, enkä huomannut edessäni olevaa isoa kiveä ja lyönyt ukkovarpaan täysillä päin kiveä. Auts! Se kirpaisi kovaa. Löin vielä varmuuden vuoksi samalla uimareissulla saman varpaan uudelleen samaan kiveen. Koska vähästä ei blondin pää ilmeisesti opi. ;) Varpaaseen tuli hyvin pieni hiusmurtuma, mutta suurempi vaiva oli molemmin puolin niveltä rikkoontunut rusto, jonka vammat näkyivät lopulta magneettikuvissa. Sitä ei ollut syytä lähteä kirurgin veitsellä sorkkimaan, vaan lääkkeenä oli pitkä kuuri nivelrikkolääkettä, kipeä kortisonipiikki suoraan niveleen ja vammaa rasittamaton käytös. Suomeksi sanottuna se tarkoitti ”järkeviä” (uh, sana jota syvästi inhoan!), korottomia, paksupohjaisia kenkiä, ei lenkkeilyä, eikä muita pomppivia harrastuksia. ”Voisitkos harrastaa lenkkeilyn sijasta vesiliikuntaa?” kysyi lääkäri. Minähän ajattelin tietysti, että voin! Niin minusta tuli uimari ja vesijumppaja.

Varpaan ongelma sukeltamiseen liittyen oli se, että kyseistä niveltä särki aika ajoin. Sitä särkee yhä välillä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Elinikäinen vaiva. Koh Lantan lääkäri oli sitä mieltä, että en saa sukeltaa, jos minulla on valmiiksi jotain kipua jossain nivelessä. Koska pahimmillaan hengenvaarallinen sukeltajantauti voi oireilla mm. nivelkipuina, en hänen mielestään voisi silloin tunnistaa, koska on vaara kyseessä, jos pidän varpaan nivelkipua normaalina. Olin todella pettynyt.

Ajattelimme kuitenkin, että yritetään loman toisella viikolla Phuketissa uudelleen. Niinpä menin siellä ensitöikseni lääkäriin, jolle selitin koko sairaushistoriani, siihen aikaan käyttämäni nivelrikkolääkkeen ja mitä Lantan lääkäri oli sanonut. Tämä lääkäri veivasi varvasta (auts!), tutki ja nauroi lopuksi, että tottakai voit mennä sukeltamaan! Että noin vanha vaiva, kyllä minä nyt sen oireet tunnistan ja osaan erottaa muista. Me suomalaiset ollaan kuulemma aina niin ylirehellisiä, sain kuulla. Niinpä.

Siispä yhteys Raya Diversiin ja paikka seuraavana päivänä alkavalle sukelluskurssille. Raya valikoitu firmaksi varmaan enimmäkseen siksi, että se oli suomalainen ja kurssi oli mahdollista käydä suomeksi. Vaikka osaan hyvin englantia, minua jännitti kuitenkin sen verran, että koin oloni rauhallisemmaksi, kun sain tehdä kurssin omalla äidinkielelläni. Tarvittaessa kysellä juuri oikeilla sanoilla ja kertoa omista kokemuksistani niillä vivahtein, mitkä oikealta tuntuivat. Olin kuullut kyseisestä firmasta hyviä kokemuksia, joten ei kun kurssille! Siitä lisää seuraavalla kerralla. :)

My Underwater World

Welcome to my underwater world! I started this blog in July in Finnish, my native language. Most of the posts will probably be in Finnish also in the future, but I thought every once in a while I could also write something in English. After all, scuba diving is a worldwide pasttime and all of my diving takes place somewhere far away from home. I've met many great fellow divers on these travels and would like to share some of my thoughts and experiences with them, too.

I started scuba diving in winter 2012 in Phuket, Thailand, where I did my Open Water Diver vourse. Since then I've also done the Advanced Open Water Diver and Rescue Diver courses in the PADI certification system. Currently I have 125 dives inmy log book, most recent ones this summer in Malta. I've dived in seas belonging to the Indian, Pacific and Atlantic oceans, in seven different countries: Thailand, Spain, Indonesia, Bonaire, Curacao, Philippines and Malta. Although the Baltic sea lies closest to my heart, I don't dive here in my native Finland. The waters are too cold and visibilty too dark for me. I am a typical vacation diver.

My approach in this blog will not be very technical or scientific. The stories will be more about my experiences, feelings and new things I've learned, from a personal perspective. I am going to write about the travels, places, courses, details, fun tips and my thoughts. So the blog will not be a diving manual, please find them at more professional websites. It's probably also clear, that no-one can learn to dive by reading my blog. That has to be done in professional guidance, at a scuba diving course.

Looking forward to sharing my experiences with this great hobby with you! :)

Sukellussanasto

Ennen kuin menen pidemmälle omiin sukelluskokemuksiin, ajattelin, että voisi ehkä olla kiva avata hiukan yleisimpiä sukellustermejä, joita tulee kirjoituksissani vilisemään. Yritin etsiskellä netistä, löytyisikö hyvää suomenkielistä perussanastoa, mutta ei oikein hypännyt silmään. Jos löydätte, niin laittakaa minulle linkki. Englanninkielisiä löytyy moniakin, kuten esimerkiksi Scubatravelin tai wikipedian sanastot. 

Alla joitakin aika yleisiä juttuja. Tähän sanastoon voi palata, kun regut, matalapaineletkut, painovyöt ja muut menevät sekaisin. Lista ei ole mitenkään täydellinen ja tulen varmasti täydentämään sitä ajan myötä, kun huomaan sieltä jotain oleellista puuttuvan. Saa kertoa, jos huomaa tässä suoranaisia virheitä.

Koska reissut ovat usein kansainvälisiä, vilisee myös suomalaisten sukeltajien puheessa anglismeja siellä täällä. Siksi omakin sukelluskieleni on sekoitus suomea ja englantia. Esim. suurimmalle osalle kaloista ja muista koralliriutan eläimistä tiedän vain englanninkieliset nimet, enkä ole kokenut edes kovin tarpeelliseksi etsiä, löytyykö niille suomenkielisiä nimiä. Joten ei pidä kielipoliisien vetää hernettä nenään, jos laitan ilmaa BCD:hen ja teen sukelluksen päätteksi safety stopin. Tärkeintä on, että tulee ymmärretyksi. :)

BCD = tasapainotusliivi englanniksi (buoyancy control device)

Maski = Lienee selvää? Naamari, joka peittää silmät ja nenän. Joillakin on korvatkin peittäviä maskeja.

Matalapaineletku = Letku joka vie ilmaa pullosta tasapainotusliiviin.

Noste = ”Vedessä kappaleeseen kohdistuva noste vastaa kappaleen syrjäyttämän vesimäärän painoa” (suora lainaus OWD-oppikirjastani). Jos noste on positiivinen, kappale kelluu. Näin halutaan sukeltaessa asian olevan, kun ollaan pinnalla. Mutta sukeltaessa nosteen pitäisi olla neutraali, niin päästään helposti liikkumaan pinnan alla. Käytännössä tämä tarkoittaa sukeltaessa pikälti sitä, paljonko pumppaat ilmaa itseesi (hengittämällä ulos ja sisään) tai tasapainotusliiviisi (ilmapullosta). Nosteeseen vaikuttaa myös sukelluspuku, eli paljonko se kelluttaa. Oikeaan nosteeseen tarvitaan yleensä painoja (ks. painovyö). Nosteen ollessa negatiivinen, kappale (eli sukeltaja) vajoaa. Siksi painovyöllä ei saisi olla liikaa painoja. Menee liian raskaaksi homma. Tilannetta voi toki korjata lisäämällä ilmaa tasapainotusliiviin. (Ai niin, Noste on myös sen improvisaatioteatterin nimi, jossa näyttelen, mutta se onkin ihan eri tarina! ;) )

Painovyö = Soljella vyötärölle kiinnitettävä hihna, johon laitetaan eri painoisia painoja tarpeen mukaan. Painoja tarvitaan, että päästään pinnan alle, eikä jäädä kellumaan pinnalle. Painojen määrä vaihtelee ihmisen koon, kokemuksen ja ties minkä muun seikan johdosta. Jotkut käyttävät painovyön sijasta tasapainotusliivin taskuihin integroituja painoja. Näppärämpää.

Open Water Diver, OWD = Sukelluksen peruskurssi PADI-järjestelmässä. PADI:n kurssijärjestelmä on muuten selitetty hyvin suomeksi mm. Sukelluskeskuksen sivuilla:

http://www.sukelluskeskus.fi/sukelluskurssit/padi_sukelluskurssit.html

Okto, octopus = Vaihtoehtoinen ilmanlähde, vara-annostin, eli regulaattorin toissijainen annostin. Tarkoitettu kaverille tai itselle hädän hetkellä. Yleensä kirkkaan keltainen, jotta se huomataan helposti.

Regu, regulaattori = Se letku tai oikeastaan annostin eli suukappale, josta yleensä sukeltaessa ilmaa hengitetään. Virallisemmin sanottuna regulaattorin kakkososa, eli ensisijainen regulaattorin annostin. Yleensä musta annostin ja musta letku.

Safety stop = turvapysähdys englanniksi (myös erään sukelluskeskuksen baari Indonesiassa ;) )

Tasapainotusliivi = Sukeltajien käyttämä liivi, jota täytetään ja tyhjennetään ilmalla sen mukaan, halutaanko lisätä tai vähentää nostetta vedessä. Pinnalla se tulee täyttää, jotta pystytään kellumaan ja esim. lepäämään vedessä liikkuessa.

Turvapysähdys = Sukelluksen lopuksi 3-6 metrin syvyydessä tehtävä 3 minuutin mittainen pysähdys, jonka tarkoituksena on hidastaa nousua ja tehdä se turvallisemmaksi.