Rescue Diver -kurssi

"Paras sukelluskurssi." "Kaikkein hauskin kurssi." "Kurssi, josta on ollut eniten hyötyä."

Näin PADI itse ja sukeltajat itse mainostavat Rescue Diver -kurssia. Se on AOWD:n jälkeen seuraava kurssi, vapaaehtoinen toki. Harrastussukeltaja voi aivan hyvin sukeltaa AOWD:lla koko elämänsä. Ammattilaisuralle pyrkiville Rescue Diver on välttämätön edellytys ennen seuraavia askeleita. Amatööreillekin se on hyödyllinen.

Kuten olen aiemmin kertonut, jännitän helposti. Jännitän uusia ihmisiä, uusia sosiaalisia tilanteita, uudenlaisia tekemisiä. Ensimmäiset kolmisenkymmentä sukellusta jännitin joka kerta: varusteita, veteen menoa, olosuhteita, mahdollisia vaaratilanteita, kaikkea. Kertojen myötä jännitys hälveni ja tekemiseen sai rutiinia.

Juteltuani kokeneempien sukeltajien kanssa tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että Rescue Diver -kurssi voisi olla hyvä minulle. Voisin oppia hallitsemaan omia pelkojani paremmin, toimimaan luontevammin tilanteissa, saamaan lisää toimintavarmuutta ja ennakoimaan tapahtumia.

Kesällä 2014 suuntasin jälleen kerran Indonesian Living Colours -sukelluskeskukseen, jossa olin edellisenä kesänä suorittanut AOWD:n loppuun. Tunsin paikan entuudestaan, tiesin sen lyhyet etäisyydet ja hyvät sukellusolosuhteet. Sen parempaa paikkaa suorittaa Rescueta rauhallisesti omassa tahdissani ei tulisi. Lisäksi voisin tehdä kurssin saman, erinomaisen sukelluskouluttajan kanssa, johon olin jo edellisenä kesänä Indonesiassa tutustunut. Tämä mahdollisuus täytyi käyttää hyväksi.

Rescue Diver -kurssi valmistaa ennaltaehkäisemään vaaratilanteita ja toimimaan sukellusonnettomuuksissa. Se sisältää mm. itsepelastusta, stressin tunnistusta ja havaitsemista muissa sukeltajissa, onnettomuustilanteiden hallintaa ja erilaisia ensiapuvälineitä, väsyneen ja panikoivan sukeltajan pelastamista pinnalla ja pinnan alla sekä tajuttoman sukeltajan pelastamista pinnalla ja pinnan alla.

Edellytyksiä kurssille ovat 12 vuoden ikä, AOWD-luokitus, vedenalaisen navigoinnin suorittaminen ja 24 kuukauden sisällä suoritettu ensiapukurssi. Minun Rescue-taipaleeni käynnistyi tuosta ensiapukurssista. Olin samana keväänä käynyt töissä päivän mittaisen ensiapukoulutuksen, josta oli paljon hyötyä. Varsinainen ensiapukurssi se ei kuitenkaan ollut, joten auttamisen ja pelastamisen tiedot ja taidot oli otettava kunnolla haltuun maan päällä ennen kuin niitä lähti harjoittelemaan pinnan alla. 

Kurssipäivät veneellä olivat mielenkiintoisia, mutta intensiivisiä. Muiden hupisukeltaessa, minä olin "on duty" koko ajan. Teimme pelastusharjoitteita suunnitelman mukaisesti. Kurssin muut harjoitteet jatkuivat pitkin päivää, lorvailuun ei juurikaan jäänyt aikaa. Harjoituksiin kuului aina tilanteiden arviointia. Voinko pelastaa pinnalla räpiköivän veneestä altistamatta itseäni veden vaaroille? Miten autan krampin saavaa sukeltajaa pinnan alla? Onko paikoilleen jähmettynyt sukeltaja tajuton vai katseleeko hän vaan keskittyneesti jotain asiaa pohjassa.

Mieleenpainuvimpia harjoituksia oli mm. kun tulimme kouluttajan kanssa pintaan yhtä regulaattoria käyttäen parihengityksellä. Tasainen tahti toisen hengittäessä ja toisen hiljalleen ulospuhaltaessa ovat a ja o. Se sujui erinomaisesti entiseltä laulajalta ja entiseltä huilistilta. Etsintä- ja navigaatioharoituksia tehtiin Divemaster-kurssia suorittavan parin kanssa ihan urakalla. Kouluttaja heitti pienen esineen merenpohjan hiekkaan ja meidän piti löytää se. Sukelsimme pitkän, pitkän aikaa milloin ympyrää, milloin neliötä ja lopulta löysimme kohteemme. Yksi raskaimpia harjoituksia oli "tajuttoman" sukeltajan tuominen pintaan, elvytysharjoitusten aloittaminen pinnalla, kuljettaminen veneelle ja nostaminen veneeseen. Onneksi nostettavana oli keskikokoinen nainen, eikä iso, raavas mies, niin voimani riittivät.

Perussääntö, joka kurssilta jäi takaraivoon on: Stop – Breathe – Think – Act. Eli pysähdy ja lopeta aikaisempi toimintasi. Hengitä! Sukelluksen ykkössääntö on koko ajan hengittää pinnan alla. Syvä ja rauhallinen hengitys auttaa myös pinnan päällä stressitilanteessa tai tunnemyrskyn vallassa. Ajattele, mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Mitä sinun ja mitä jonkun toisen pitäisi tehdä? Mitä ei pidä tehdä? Toimi vasta sitten, mutta toimi. Pelastamisessa tärkeintä on, että ei jäädy, vaan toimii.

Kurssin päätti kuuluisa skenaariopäivä. Siinä kouluttaja apureineen on käsikirjoittanut päivän erilaisia pelastustilanteiden skenaarioita täyteen. Minulle sanottiin vaan, että lähdetäänpäs sukeltamaan ja nauttimaan päivästä. Katsotaan, jos jotain sattuu. Ja tietenkin, kaikki mahdollinen sattui. Kouluttajalla ja hänen avustajillaan oli hauskaa, kun saivat näytellä ja temppuilla kustannuksellani. Skenaariot ja teoriakokeet menivät tietenkin läpi ja näin minusta tuli Rescue Diver -sukeltaja.

Vastasiko Rescue Diver -kurssi odotuksiani? Oliko se kaikken hauskin? Ei mielestäni, vaan rankka. Oliko se erittäin, hyödyllinen? Ehdottomasti. Oliko se paras sukelluskurssi? Kyllä, varmuuden ja taitojen lisääntymisen myötä, oli. Muuttiko Rescue Diver minua sukeltajana? Kyllä muutti. Kurssin jälkeen olen ollut selvästi varmempi tekemisestäni ja sukeltaminen tuntuu rauhallisemmalta. Tiedän, millaista käytöstä ja sen muutoksia tarkkailen muissa sukeltajissa. Olen tietoisesti ottanut välillä esille jotain sukelluskohteeseen tai tilanteeseen liittyviä epävarmuuksiani, tarjotakseni myös muille ryhmässä oleville sukeltajille turvallisen tilan puhua omista tuntemuksistaan. Varmistan välineitä eri tavalla. Seuraan ja tarkkailen muiden sukeltajien toimintaa pinnan alla ja tarvittaessa toimin. Käyn korjaamassa toisen sukeltajan huonosti kiinni olevan räpylän pinnan alla tai autan kokematonta sukeltajaa nosteen hallinnan muistamisessa. Olen kaikin tavoin valppaampi ja varmempi sukeltaja Rescuen jälkeen.  

Härvääminen

Härvääminen, mahtava sana! Opin sen pohjalaiselta ystävältäni jo sukellustaipaleemme alkuvaiheessa. Tarkoittaa kaikenlaista sähläämistä, sotkemista, vispaamista ja muuta ylimääräistä säätöä. Sanassa on sellainen lempeä kaiku: "Taas meni ihme härväämiseksi se homma", johon toinen voi suhtautua myötätuntoisesti. Sopii käytettäväksi niin pinnan päällä kuin allakin.

Härväämistä on tarkoitus välttää, mutta aina sitä ilmenee. Milloin ovat tavarat vielä levällään, vaikka pitäisi olla jo matkalla veneelle, milloin retki organisoitu sekavasti. Joku remeli voi olla solmussa tai jumissa jossakin ja sitten sitä yritetään härvätä auki.

Pinnan alla härvääminen näkyy etenkin turhana käsien ja jalkojen vispaamisena. Tätä tapahtuu varsinkin kokemattomille sukeltajille. Uidessa on tottunut siihen, että potkimalla jaloilla ja huitomalla käsillä pysyy pinnalla ja pääsee eteenpäin. Sukeltaessa pitäisi sen sijaan oppia olemaan. Hengittämään, seuraamaan hengitystä, pitämään nosteen hyvänä ja vain olemaan. Jaloilla toki potkitaan itseä eteenpäin, välillä harvakseltaan potkaisemalla, välillä rivakammalla tahdilla.

Käsillä ei kuitenkaan pitäisi tehdä mitään uinti- tai vispausliikkeitä. Käsillä näytetään käsimerkkejä eli viestejä muille sukeltajille, pidetään huolta välineistä, käsitellään laitteita ym. Niillä ei kuitenkaan uida eikä viedä itseä eteenpäin. Sukeltajaa voisi kuvata eräänlaiseksi tyrannosaurus rexiksi, jolla on isot ja vahvat jalat, mutta erittäin pienet kädet. Ainakin se kuvaa raajojen merkitystä liikkeelle. Itse pidän käsiä yleensä paikoillaan, ns. puuskassa. Näin ne ovat rauhallisina, sopivasti pois pelistä ja myös lähellä kehoa, jolloin on lämpimämpi olla.

Turhien käsi- ja jalkaliikkeiden välttämisellä on tietysti tarkoitus pitää syke alhaalla, kuluttaa vähän energiaa ja pitää hengitys rauhallisena, jolloin ilma riittää pidemmälle. Rauhallisuus on myös turvallisuutta tuova asia itselle ja muille. Sählääminen tarttuu ja voi viedä huomion tärkeämmiltä, reagointia vaativilta asioilta. Härvätessä voi myös suotta osua johonkin luontokappaleeseen, vahingoittaa tai häiritä niitä.

Aina härväämistä kuitenkin ilmenee. Itsellänikin, vaikka yleensä olen melko rauhallinen menijä pinnan alla. Joskus sitä yllättää itsensä säheltämästä jotain outoa ja toivoo, ettei kukaan nähnyt tätä outoa hetkeä. Sukelluksen jälkeen kaveri voikin lempeästi kysyä, että "mikä sulla oli siinä yhdessä kohtaa, kun niin härväsit." Ja siitä lähtee usein hauska juttu!