Härvääminen

Härvääminen, mahtava sana! Opin sen pohjalaiselta ystävältäni jo sukellustaipaleemme alkuvaiheessa. Tarkoittaa kaikenlaista sähläämistä, sotkemista, vispaamista ja muuta ylimääräistä säätöä. Sanassa on sellainen lempeä kaiku: "Taas meni ihme härväämiseksi se homma", johon toinen voi suhtautua myötätuntoisesti. Sopii käytettäväksi niin pinnan päällä kuin allakin.

Härväämistä on tarkoitus välttää, mutta aina sitä ilmenee. Milloin ovat tavarat vielä levällään, vaikka pitäisi olla jo matkalla veneelle, milloin retki organisoitu sekavasti. Joku remeli voi olla solmussa tai jumissa jossakin ja sitten sitä yritetään härvätä auki.

Pinnan alla härvääminen näkyy etenkin turhana käsien ja jalkojen vispaamisena. Tätä tapahtuu varsinkin kokemattomille sukeltajille. Uidessa on tottunut siihen, että potkimalla jaloilla ja huitomalla käsillä pysyy pinnalla ja pääsee eteenpäin. Sukeltaessa pitäisi sen sijaan oppia olemaan. Hengittämään, seuraamaan hengitystä, pitämään nosteen hyvänä ja vain olemaan. Jaloilla toki potkitaan itseä eteenpäin, välillä harvakseltaan potkaisemalla, välillä rivakammalla tahdilla.

Käsillä ei kuitenkaan pitäisi tehdä mitään uinti- tai vispausliikkeitä. Käsillä näytetään käsimerkkejä eli viestejä muille sukeltajille, pidetään huolta välineistä, käsitellään laitteita ym. Niillä ei kuitenkaan uida eikä viedä itseä eteenpäin. Sukeltajaa voisi kuvata eräänlaiseksi tyrannosaurus rexiksi, jolla on isot ja vahvat jalat, mutta erittäin pienet kädet. Ainakin se kuvaa raajojen merkitystä liikkeelle. Itse pidän käsiä yleensä paikoillaan, ns. puuskassa. Näin ne ovat rauhallisina, sopivasti pois pelistä ja myös lähellä kehoa, jolloin on lämpimämpi olla.

Turhien käsi- ja jalkaliikkeiden välttämisellä on tietysti tarkoitus pitää syke alhaalla, kuluttaa vähän energiaa ja pitää hengitys rauhallisena, jolloin ilma riittää pidemmälle. Rauhallisuus on myös turvallisuutta tuova asia itselle ja muille. Sählääminen tarttuu ja voi viedä huomion tärkeämmiltä, reagointia vaativilta asioilta. Härvätessä voi myös suotta osua johonkin luontokappaleeseen, vahingoittaa tai häiritä niitä.

Aina härväämistä kuitenkin ilmenee. Itsellänikin, vaikka yleensä olen melko rauhallinen menijä pinnan alla. Joskus sitä yllättää itsensä säheltämästä jotain outoa ja toivoo, ettei kukaan nähnyt tätä outoa hetkeä. Sukelluksen jälkeen kaveri voikin lempeästi kysyä, että "mikä sulla oli siinä yhdessä kohtaa, kun niin härväsit." Ja siitä lähtee usein hauska juttu!