"Paras sukelluskurssi."
"Kaikkein hauskin kurssi." "Kurssi, josta on ollut
eniten hyötyä."
Näin PADI itse ja sukeltajat itse
mainostavat Rescue Diver -kurssia. Se on AOWD:n jälkeen seuraava
kurssi, vapaaehtoinen toki. Harrastussukeltaja voi aivan hyvin
sukeltaa AOWD:lla koko elämänsä. Ammattilaisuralle pyrkiville
Rescue Diver on välttämätön edellytys ennen seuraavia askeleita.
Amatööreillekin se on hyödyllinen.
Kuten olen aiemmin kertonut, jännitän helposti. Jännitän uusia ihmisiä, uusia sosiaalisia tilanteita,
uudenlaisia tekemisiä. Ensimmäiset kolmisenkymmentä sukellusta
jännitin joka kerta: varusteita, veteen menoa, olosuhteita,
mahdollisia vaaratilanteita, kaikkea. Kertojen myötä jännitys
hälveni ja tekemiseen sai rutiinia.
Juteltuani kokeneempien sukeltajien
kanssa tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että Rescue Diver -kurssi
voisi olla hyvä minulle. Voisin oppia hallitsemaan omia pelkojani
paremmin, toimimaan luontevammin tilanteissa, saamaan lisää
toimintavarmuutta ja ennakoimaan tapahtumia.
Kesällä 2014 suuntasin jälleen
kerran Indonesian Living Colours -sukelluskeskukseen, jossa olin
edellisenä kesänä suorittanut AOWD:n loppuun. Tunsin paikan
entuudestaan, tiesin sen lyhyet etäisyydet ja hyvät
sukellusolosuhteet. Sen parempaa paikkaa suorittaa Rescueta
rauhallisesti omassa tahdissani ei tulisi. Lisäksi voisin tehdä
kurssin saman, erinomaisen sukelluskouluttajan kanssa, johon olin jo
edellisenä kesänä Indonesiassa tutustunut. Tämä mahdollisuus
täytyi käyttää hyväksi.
Rescue Diver -kurssi valmistaa
ennaltaehkäisemään vaaratilanteita ja toimimaan
sukellusonnettomuuksissa. Se sisältää mm. itsepelastusta, stressin
tunnistusta ja havaitsemista muissa sukeltajissa,
onnettomuustilanteiden hallintaa ja erilaisia ensiapuvälineitä,
väsyneen ja panikoivan sukeltajan pelastamista pinnalla ja pinnan
alla sekä tajuttoman sukeltajan pelastamista pinnalla ja pinnan
alla.
Edellytyksiä kurssille ovat 12 vuoden
ikä, AOWD-luokitus, vedenalaisen navigoinnin suorittaminen ja 24
kuukauden sisällä suoritettu ensiapukurssi. Minun Rescue-taipaleeni
käynnistyi tuosta ensiapukurssista. Olin samana keväänä käynyt
töissä päivän mittaisen ensiapukoulutuksen, josta oli paljon
hyötyä. Varsinainen ensiapukurssi se ei kuitenkaan ollut, joten auttamisen ja pelastamisen tiedot ja taidot oli otettava kunnolla haltuun maan päällä ennen kuin niitä lähti harjoittelemaan pinnan alla.
Kurssipäivät veneellä olivat
mielenkiintoisia, mutta intensiivisiä. Muiden hupisukeltaessa,
minä olin "on duty" koko ajan. Teimme pelastusharjoitteita
suunnitelman mukaisesti. Kurssin muut harjoitteet jatkuivat pitkin
päivää, lorvailuun ei juurikaan jäänyt aikaa. Harjoituksiin
kuului aina tilanteiden arviointia. Voinko pelastaa pinnalla
räpiköivän veneestä altistamatta itseäni veden vaaroille? Miten
autan krampin saavaa sukeltajaa pinnan alla? Onko paikoilleen
jähmettynyt sukeltaja tajuton vai katseleeko hän vaan
keskittyneesti jotain asiaa pohjassa.
Mieleenpainuvimpia harjoituksia oli mm.
kun tulimme kouluttajan kanssa pintaan yhtä regulaattoria käyttäen
parihengityksellä. Tasainen tahti toisen hengittäessä ja toisen
hiljalleen ulospuhaltaessa ovat a ja o. Se sujui erinomaisesti
entiseltä laulajalta ja entiseltä huilistilta. Etsintä- ja
navigaatioharoituksia tehtiin Divemaster-kurssia suorittavan parin
kanssa ihan urakalla. Kouluttaja heitti pienen esineen merenpohjan
hiekkaan ja meidän piti löytää se. Sukelsimme pitkän, pitkän
aikaa milloin ympyrää, milloin neliötä ja lopulta löysimme
kohteemme. Yksi raskaimpia harjoituksia oli "tajuttoman"
sukeltajan tuominen pintaan, elvytysharjoitusten aloittaminen
pinnalla, kuljettaminen veneelle ja nostaminen veneeseen. Onneksi
nostettavana oli keskikokoinen nainen, eikä iso, raavas mies, niin
voimani riittivät.
Perussääntö, joka kurssilta jäi
takaraivoon on: Stop – Breathe – Think – Act. Eli pysähdy ja
lopeta aikaisempi toimintasi. Hengitä! Sukelluksen ykkössääntö
on koko ajan hengittää pinnan alla. Syvä ja rauhallinen hengitys
auttaa myös pinnan päällä stressitilanteessa tai tunnemyrskyn
vallassa. Ajattele, mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Mitä sinun ja
mitä jonkun toisen pitäisi tehdä? Mitä ei pidä tehdä? Toimi vasta sitten, mutta toimi.
Pelastamisessa tärkeintä on, että ei jäädy, vaan toimii.
Kurssin päätti kuuluisa
skenaariopäivä. Siinä kouluttaja apureineen on käsikirjoittanut
päivän erilaisia pelastustilanteiden skenaarioita täyteen. Minulle sanottiin
vaan, että lähdetäänpäs sukeltamaan ja nauttimaan päivästä.
Katsotaan, jos jotain sattuu. Ja tietenkin, kaikki mahdollinen
sattui. Kouluttajalla ja hänen avustajillaan oli hauskaa, kun saivat
näytellä ja temppuilla kustannuksellani. Skenaariot ja teoriakokeet
menivät tietenkin läpi ja näin minusta tuli Rescue Diver
-sukeltaja.
Vastasiko Rescue Diver -kurssi odotuksiani? Oliko se kaikken hauskin? Ei mielestäni, vaan rankka.
Oliko se erittäin, hyödyllinen? Ehdottomasti. Oliko se paras
sukelluskurssi? Kyllä, varmuuden ja taitojen lisääntymisen myötä,
oli. Muuttiko Rescue Diver minua sukeltajana? Kyllä muutti. Kurssin
jälkeen olen ollut selvästi varmempi tekemisestäni ja sukeltaminen
tuntuu rauhallisemmalta. Tiedän, millaista käytöstä ja sen
muutoksia tarkkailen muissa sukeltajissa. Olen tietoisesti ottanut
välillä esille jotain sukelluskohteeseen tai tilanteeseen liittyviä
epävarmuuksiani, tarjotakseni myös muille ryhmässä oleville
sukeltajille turvallisen tilan puhua omista tuntemuksistaan.
Varmistan välineitä eri tavalla. Seuraan ja tarkkailen muiden
sukeltajien toimintaa pinnan alla ja tarvittaessa toimin. Käyn
korjaamassa toisen sukeltajan huonosti kiinni olevan räpylän pinnan
alla tai autan kokematonta sukeltajaa nosteen hallinnan
muistamisessa. Olen kaikin tavoin valppaampi ja varmempi sukeltaja
Rescuen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti