Varsinainen
sukellusharrastus aloitetaan tietysti sukelluksen peruskurssilta, eli
PADI-järjestelmässä Open Water Diver -kurssilta. Kuten
aiemmin olen kertonut, kiinnostus sukellusharrastukseen oli virinnyt
jo parina vuotena ennen peruskurssia.Oman OWD:ni suoritin
lopultaThaimaan Phuketissa, Raya Diversilla, tammi-helmikuun
vaihteessa 2012. Sinne pääsy ei kuitenkaan ollut ihan helppoa.
Lomailimme Thaimaan loman
ensimmäisen viikon Koh Lantan ihanalla ja rauhallisella saarella.
Alkuperäinen ajatus oli tehdä kurssi jo siellä, tai ainakin
aloittaa se Lantalla. Koska sukeltamaan ei pääse, ellei läpäise
pitkää listaa terveyteen liittyviä kysymyksiä, jouduin käymään
Lantalla lääkärissä.
Ongelmani oli
puolitoistavuotta aikaisemmin loukkaamani ukkovarpaan nivel. Olin
Suomessa uimarannalla kahlannut sameaan veteen, enkä huomannut
edessäni olevaa isoa kiveä ja lyönyt ukkovarpaan täysillä päin
kiveä. Auts! Se kirpaisi kovaa. Löin vielä varmuuden vuoksi
samalla uimareissulla saman varpaan uudelleen samaan kiveen. Koska
vähästä ei blondin pää ilmeisesti opi. ;) Varpaaseen tuli hyvin
pieni hiusmurtuma, mutta suurempi vaiva oli molemmin puolin niveltä
rikkoontunut rusto, jonka vammat näkyivät lopulta magneettikuvissa.
Sitä ei ollut syytä lähteä kirurgin veitsellä sorkkimaan, vaan
lääkkeenä oli pitkä kuuri nivelrikkolääkettä, kipeä
kortisonipiikki suoraan niveleen ja vammaa rasittamaton käytös.
Suomeksi sanottuna se tarkoitti ”järkeviä” (uh, sana jota
syvästi inhoan!), korottomia, paksupohjaisia kenkiä, ei lenkkeilyä,
eikä muita pomppivia harrastuksia. ”Voisitkos harrastaa lenkkeilyn
sijasta vesiliikuntaa?” kysyi lääkäri. Minähän ajattelin
tietysti, että voin! Niin minusta tuli uimari ja vesijumppaja.
Varpaan ongelma
sukeltamiseen liittyen oli se, että kyseistä niveltä särki aika
ajoin. Sitä särkee yhä välillä. Joskus enemmän, joskus
vähemmän. Elinikäinen vaiva. Koh Lantan lääkäri oli sitä
mieltä, että en saa sukeltaa, jos minulla on valmiiksi jotain kipua
jossain nivelessä. Koska pahimmillaan hengenvaarallinen
sukeltajantauti voi oireilla mm. nivelkipuina, en hänen mielestään
voisi silloin tunnistaa, koska on vaara kyseessä, jos pidän varpaan
nivelkipua normaalina. Olin todella pettynyt.
Ajattelimme kuitenkin,
että yritetään loman toisella viikolla Phuketissa uudelleen.
Niinpä menin siellä ensitöikseni lääkäriin, jolle selitin koko
sairaushistoriani, siihen aikaan käyttämäni nivelrikkolääkkeen
ja mitä Lantan lääkäri oli sanonut. Tämä lääkäri veivasi
varvasta (auts!), tutki ja nauroi lopuksi, että tottakai voit mennä
sukeltamaan! Että noin vanha vaiva, kyllä minä nyt sen oireet
tunnistan ja osaan erottaa muista. Me suomalaiset ollaan kuulemma
aina niin ylirehellisiä, sain kuulla. Niinpä.
Siispä yhteys Raya
Diversiin ja paikka seuraavana päivänä alkavalle
sukelluskurssille. Raya valikoitu firmaksi varmaan enimmäkseen
siksi, että se oli suomalainen ja kurssi oli mahdollista käydä
suomeksi. Vaikka osaan hyvin englantia, minua jännitti kuitenkin sen
verran, että koin oloni rauhallisemmaksi, kun sain tehdä kurssin
omalla äidinkielelläni. Tarvittaessa kysellä juuri oikeilla
sanoilla ja kertoa omista kokemuksistani niillä vivahtein, mitkä
oikealta tuntuivat. Olin kuullut kyseisestä firmasta hyviä
kokemuksia, joten ei kun kurssille! Siitä lisää seuraavalla
kerralla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti