Miksi aloin sukeltaa?

Se onkin hyvä kysymys. Sukeltaminen ei ole ollut minulle mikään erityinen lapsuuden tai nuoruuden haave. Meillä katsottiin kotona mielellään Avaraa luontoa ja muita luontodokumentteja televisiosta, mutta en muista olleeni enemmän innoissani meridokumenteista kuin muista.

En myöskään ole luonteeltani ollenkaan "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" -tyyppinen ihminen. (Toisaalta sukeltaminen ei mikään vauhtiharrastus olekaan, eikä tarkoitus ole myöskään joutua vaarallisiin tilanteisiin.) Innostun kyllä helposti asioista, mutta olen hyvin harkitsevainen enkä hötkyile fyysisiin haasteisiin liittyen. En ole koskaan myöskään kokenut tarvetta uhota tai näyttää jollekin muulle, että pystyn tai uskallan jotain. Minä vaan joko kiinnostun asioista tai sitten en.

Lapsena en myöskään ollut mitenkään erityisen sporttinen: soitin pianoa, kävin partiossa ja pelasin korttia ystävieni kanssa. Liikuntajutuissa olen lähinnä käynyt uimassa, joogaillut ja sauvakävellyt ennen viime vuosieni kuntosali- ja pilatesjuttuja. Vesi on kuitenkin aina ollut minulle kiva elementti. Oma muistikuvani on, että lapsena oltiin uimassa parhaina kesäpäivinä kolmekin kertaa ja uimahalliretket olivat aina tosi kivoja. Tykkään vesijumpasta (tai hydrobicista), olen myös viime vuosina käynyt SUP-lautailun kurssin, osittain uimahyppykurssin ja opetellut ystäväni johdolla hiukan melontaa. Vesilajien kimara on siis jo aikamoinen! 

Vesi ei myöskään ole koskaan oikeastaan pelottanut minua, kuten tiedän sen monia jännittävän. Olen käynyt saaristossa mökillä monen monituista vuotta ja ollut milloin minkäkinlaisessa myrskyssä tai veneessä. Silti en ole koskaan kokenut pelon tunnetta vesillä ollessani. En myöskään voi yleensä pahoin merillä, vaikka laivaa kovastikin keinuttaisi. Viihdyn myös merenrannalla tavattoman hyvin, paljon paremmin kuin jotenkin suppeaksi kokemissani, joskin kauniissa, järvimaisemissa. Meri on ääretön. Sitä pitkin pääsee minne vain, kaikkialle maailmassa. Sen äärellä ihminen voi myös tuntea olevansa pieni luontoon nähden. Ajatuksessa on jotain hyvin voimakasta.

Vaikka olin kokeillut sukeltamista jo kauan sitten Kreikan matkalla uima-altaassa, nousi varsinainen innostus sukeltamiseen tuossa viime vuosikymmenen vaihteessa. Ystäväni olivat kertoneet omista sukelluskokemuksistaan ja minusta niitä oli kiva kuunnella. Päädyin sitten erinäisten sattumusten jälkeen ensimmäiselle lomalleni Thaimaahan loppusyksystä 2010. Yleisen Aasia-fiilistelyn, auringonoton, hierontojen, ruokakokemusten ja muun lisäksi lähdin myös parille snorklausretkelle. Ne olivat ehdottomasti matkan parhainta antia. Olisin voinut tuijotella värikkäitä kaloja, koralleja, kasveja ja muita eläimiä vaikka kuinka kauan. Aina seuraavan korallin jälkeen löytyi taas jotain kiinnostavaa. Tuon tuosta vedin keuhkot täyteen ilmaa ja vapaasukelsin parin metrin syvyyteen katsomaan jotain ihanaa otusta lähempää. Olisin halunnut jäädä katselemaan niitä pidempää, rauhallisemmin ja vieläkin lähempää. Kun sitten olimme snorklaamassa jollain keskellä merta olevalla riutalla, olin innoissani! Muiden snorklaajien vetäessä varmuuden vuoksi päälle pelastusliivejä, minä en missään nimessä halunnut liivejä. Nehän olisivat suotta pitäneet minua pinnalla, kun halusin vapaasukellella pinnan alle. Sukeltamisen voima alkoi siis vetää puoleensa.

Olinkin jo tuolloin valmis menemään sukelluskurssille ja vertailin lähiseudun sukellusfirmojen tarjontaa ja hintoja. Elämä päätti kuitenkin, ettei vielä ollut minun hetkeni vihkiytyä uuden lajin saloihin, koska sain jonkun karmean taudin. Seuraavat neljä päivää menivät korkeassa kuumehorkassa täristen, veristä ulostetta pyyhkien ja monenlaisia lääkkeitä nappaillen. Lopulta suoriuduin pariksi päiväksi hotellin uima-altaalle lepäämään ja toipumaan. Aikaa sukelluskurssin käymiseen ei sillä lomalla enää ollut, enkä suinkaan olisi taudin jälkeen ollut sellaisessa fyysisessä kunnossa, että olisin voinut kurssille mennä. Tyydyin siis keräämään voimia ja haaveilemaan tulevasta. Sen aika koitti reilua vuotta myöhemmin, tammi-helmikuussa 2012.

Valmistauduin kurssiin kuitenkin jo kesällä 2011, kun tein Suomessa uimahallissa sukelluskokeilun. Menimme vetäjän kanssa sukelluslaitteet päällä allasta eteen ja taakse. En rehellisesti sanottuna oikein muista, miten se meni tai miltä tuntui, mutta ei varmaankaan ollut vastenmielistä, kun kurssille lopulta päädyin.